Freestyleä Neitikoskella

Koskimelonta on vauhdikas melontamuoto, joka on jakautunut alalajeiksi: slalom (pujottelu), koskisyöksy (WWR), boatercross ja freestyle. Lisäksi koskessa voi leikitellä omaksi ilokseen, joka lieneekin suosituin koskimelonnan ”laji”.

Koskimelonta kehittää kajakin hallintaa, sekä opettaa toimimaan virtaavan veden ehdoilla. Koskikajakki on normaalia kajakkia lyhyempi ja yleensä valmistettu muovista. Nykyaikaisen freestylekajakin pituus on 170-200 cm, ns. yleiskoskarin n. 250-350 cm ja lasikuituisen WWR:n n. 500 cm.

Ennen koskimelonnan aloittamista virtaavassa vedessä, tulee perusmelontatekniikkojen olla jotakuinkin hallinnassa. Osaavien ohjaajien seurassa koskimelontaan voi turvallisesti tutustua myös melonnan ensikertalaiset. Eskimo-pyörähdys on koskimelonnan perustaito, joka tekee harjoittelemisesta mielekkäämpää ja turvallisempaa, sillä kaatuilu koskessa on koskimelojalle arkista puuhaa.

Varusteista kajakin ja melan lisäksi tarvitaan ehdottomasti kelluntaliivit, kypärä, mela ja aukkopeite. Kylmänveden aikaan (kevät/syksy) tarvitsee lisäksi suojautua kylmältä esim. kuivapuvulla. Muita mukavuusvarusteita ovat mm. melonta-anorakki, melontatossut jne.

Talvisin melontaseuroilla on uimahallivuoroja, joissa on hyvä harjoitella ja kerrata perusmelonnan taitoja tai joitakin freestyle liikkeitä. Talvi onkin oikea aika aloittaa koskimelontaharrastus!

Koskimelonnan voi aloittaa kokeneen kaverin opastuksella tai käymällä koskimelontakurssin. Myös monet melontaseurat käyvät säännöllisesti koskilla melomassa, jolloin aloittelijakin voi osallistua reissuun. Yksin melomista tulee välttää ja etenkin koskimelonnassa se on turvallisuussyistä ainakin aloittelijoilta ”kiellettyä”. Kokemattoman on vaikea arvioda koskien vaativuutta ja vaarapaikkoja. Suomessa koskimelontapaikkoja löytyy mm. seuraavilta paikoilta: Kymijoki, Torniojoki, Lieksan Neitikoski, Vantaanjoki, Porvoonjoki, Mustijoki, Kyröjoki, Summajoki jne.